Hei, olen Asta Jokimies. 

 
Mietin miten voisin sanoin kuvailla miksi joogaan ja mitä se minulle on. Tuntuu lähes mahdottomalta pukea sanoiksi asiaa, joka on muuttanut toisaalta kaiken elämässäni ja toisaalta ei mitään. Voisi kuvailla, että jooga ei ole poistanut maailmaa haasteineen ympäriltäni tai vaikeita, kipeitäkin asioita elämästäni. Jooga ei ole tuonut äärettömyyksiin taipuvaa notkeaa tai kivutonta kehoa. Sen sijaan jooga on opettanut näkemään nuo kaikki ulkoiset asiat uudessa valossa, hyväksymään sen, että en voi muuttaa menneisyyttäni tai päättää tulevaisuudestani. Voin luottaa siihen, että minussa on rauha ottaa vastaan mitä vain ja kyky päättää valita nähdä asiat neutraalista tilasta käsin, ne vaikeatkin. Joogaa harjoittelemalla päivittäin pysyn valppaana ja avoimena elämälle. 

Astangajoogaa olen harjoitellut vuodesta 2011. Vuonna 2015 tapasin nykyisen opettajani Anne Nuotion, jonka opissa olen ollut vuodesta 2017 lähtien. Aloitin tuolloin astangajoogaopettajakoulutuksessa (200h). Sittemmin jatkoin sakraalijoogakoulutukseen, josta olen käynyt perustason koulutuksen ja tällä hetkellä jatkan jatkotason koulutuksessa. Olen osallistunut myös useille muille Annen kursseille vuosien varrella. Omien ryhmien ohjaamisen aloitin syksyllä 2020.

Kokemukseni mukaan, niin oppilaana kuin ohjaajana, rehellisyyteen ja avoimuuteen perustuva oppilas-opettajasuhde on tärkeä joogan harjoittelussa. Haluan itse ohjaajana olla mahdollisimman avoin ja otan tarvittaessa vaikeitakin asioita käsiteltäväksi. Tunneilla avustan fyysisesti hyvin kevyesti ja kuuntelevasti. Keskityn kuuntelemaan käsilläni ja omassa energiassani harjoittelijan hengitystä sekä energiaa. Pyrin välttämään kaikenlaista ylimääräistä ja haitallistakin painamista, vetämistä, kääntämistä tai muutoin rajua fyysistä avustamista. Lähtökohtana fyysiselle avustamiselle on se ettei sitä välttämättä tarvita. Pidän vuorovaikutteisesta opettamisesta. Keskustelen ja käyn läpi harjoituksesta nousevia asioita yhdessä harjoittelijoiden kanssa. En anna valmiita vastauksia, joita minulla ei oikeastaan edes ole, vaan mieluusti annan tilaa ihmisille kuulostella mitä kysymyksiä ja vastauksia he löytävät itsestään. Omaan opetukseeni periaatteet tulevat Patanjalin joogafilosofiasta jota olen opiskellut itsenäisesti joogatekstejä tutkimalla sekä opettajani kanssa keskustellen ja chanttaamalla eli joogasutria resitoiden.

Astangajooga on tunnettu fyysisenä harjoituksena ja monesti sitä opetetaankin kehon ulkoisien linjauksien sekä anatomian kautta. Oman kokemukseni mukaan harjoittelussa on tärkeää ottaa alusta alkaen huomioon kehon sisäisten tuntemusten havainnointi. Ulkoiset linjaukset ja anatomiatietous on paikallaan jossakin määrin kun opetellaan asanoita mutta oleellista on mielestäni havainnoida asanoita sekä omaa olemista asanoissa sisäisten tukipisteiden kautta. Tätä kautta harjoiteltuna asanat linjautuvat juuri oikein ja niiden opetteluun ei tarvitse laittaa juurikaan energiaa. Näitä sisäisiä tukipisteitä ovat esimerkiksi hengitys sekä lantiomaljassa sijaiseva ristiluu ja sen yhteys kitaluuhun. Monesti törmää ajatuksiin siitä, että asanat pitäisi tehdä oikein, jolloin väistämättä tulee mukaan myös ajatus siitä, että tekee väärin. Olen omassa opetuksessani puhunut siitä, että joogaa ei voi oikeastaan tehdä väärin. Kaikki mikä tuntuu väärältä, kipeältä, huonolta tai epätasapainoiselta on merkki tietoisuudesta tai kohdasta, joka on syystä tai toisesta tippunut pois tietoisuudesta. Jooga on tietoisuuden kasvattamista ja tietoisuuteen palaamista. Paras ympäristö tietoisuudelle on hiljaisuus ja tunneilla pyrinkin pitämään huolen siitä että harjoittelulle on tila, jossa jokaisella on rauha kokea omaa harjoitustaan kiireettömässä ilmapiirissä.

Biodynaamiseen kraniosakraaliterapiaan pohjautuva sakraalijooga on tuonut harjoitukseeni sekä koko elämääni syvyyttä ja pehmeyttä. Sakraalijoogan myötä olen kokenut omassa asanaharjoituksessani vapaan hengityksen, ristiluun ja selkärangan vapaan liikkeen sekä hiljaisuuden parantavan vaikutuksen. Mullistavaa onkin ollut kokea se, että täydellinen olo on koko ajan läsnä. Jokainen hengitys ja liike on mahdollisuus onnen ja autuuden kokemukselle. Näitä oppeja ja kokemuksia tuon omaan opetukseeni parhaani mukaan.

Ennen kaikkea olen joogassa ikuinen oppilas ja kiitollinen kaikista elämässäni olleista tapahtumista,suunnista ja ihmisistä joita ilman en olisi nyt tässä tällaisena kuin olen.